Haluan sellaisen seurakunnan jossa…

Kari Mansikka, Tikkurilan srk, Vantaa
Aikaisemmissa kirjoituksissa kirjoittaja toivoi, että seurakunta ei olisi hänen näköisensä. Ilmaisu oli niin osuva, että se jäi mieleeni. Aika usein miettiessämme seurakunnan toimintaa pohdimme asiaan siitä näkökulmasta, missä itse viihtyisimme, missä olisi hyvä olla ja missä saisin parhaiten kasvaa uskossani. Ei siinä mitään pahaa ole. Kuitenkin voimme esittää kysymyksen, onko se Jumalan tahdonmukainen seurakunta? Usein elämässämme luulemme tietävän mikä on meille hyväksi, mutta yllättävissä tilanteissa joudumme toteamaan, että ”hyvin Jumala kaiken lopulta hoitaa”. Hoitaa hyvin vaikka ei meidän mielemme mukaan.

Olen kuitenkin saanut maistaa miltä ihmisläheinen ja turvallinen seurakunta parhaimmillaan tuntuu. Työskennellessäni Taiwanin luterilaisen kirkon palveluksessa meidät sijoitettiin kohtalaisen isoon seurakuntaan. Yli 110 kastettua jäsentä. Seurakunnan tärkein ja kokoava toiminta oli jumalanpalvelus. Jumalanpalveluksen jälkeen ei kenelläkään ollut kiire kotiin, vaan söimme yhdessä aterian jonka jokainen seurakuntalainen vuorollaan valmisti. Syödessä istuttiin pienissä ryhmissä ja keskusteltiin kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä. Ihmiset purkivat huoliaan ja toiset kuuntelivat ja lohduttivat tai neuvoivat tilanteen mukaan. Tässä oli jo jotakin sellaista jota moni Tikkurilan seurakunnan aktiivisesti messuihin osallistuva ihminen kaipaa. Yhteyttä muihin messuun osallistuneisiin, vaikka vain kirkkokahvien merkeissä.

No, tuskin luterilaisen kirkon ongelmia kahvilla ratkaistaan vaikka olemmekin eniten kahvia kuluttava maa maailmassa. Nyt pääsen vasta hämäläisenä asiaan pitkän lämmittelyn jälkeen. Eräässä vaiheessa meidän koko seurakunta eli mukana erään jäsenemme sairastuttua syöpään. Sairastuneen puolesta rukoiltiin reilusti nimellä jumalanpalveluksessa ja moni rukoili itsenäisesti kotonaan ja oli mahdollisuuksien mukaan sairastuneen tukena. Itseäni puhutteli aivan erityisesti se, että seurakunnan naistenpiiri (minun johdolla, miehet olivat töissä) kokoontui seurakuntaan rukoilemaan koko leikkauksen ajaksi. Tiesimme suunnilleen leikkauksen ajankohdan ja kuinka kauan se suunnilleen kestäisi. Kukaan ei poistunut paikalta. Kaikki kantoivat huolta sairastuneesta ja tekivät minkä pystyivät, kantoivat ystävänsä rukouksessa Jumalan eteen. Leikkaus onnistui hyvin ja seurakuntalaiset kiittivät siitä, että heidän rukouksensa kuultiin.

Luottamuselimissä on parhaat mahdollisuudet tuoda terveisiä seurakuntalaisilta ja siitä mitä he odottavat. Moni hyvä aloite voi lähteä seurakuntalaisilta, mutta he tarvitsevat selkeän kanavan miten viedä asiaa eteenpäin. Itse keskustelin aivan muutama viikko sitten Ilolassa asuvan seurakuntalaisen kanssa joka kantoi huolta siitä, että Ilolan messuista luovutaan jos Tikkurilan kirkolle löytyy korvaavat tilat. Pelko oli aiheellinen. Puhuin asiasta kirkkoherralle ja hän lupasi viedä asiaa laajemman työntekijäjoukon pohdittavaksi. Jotakin seurakuntalaisten välisestä yhteydestä oli päässyt syntymään Ilolassa ja olisi suuri vahinko katkaista yhteys joka oli jo syntynyt.