Kristillisyyden perustehtävä – lähimmäinen

Tiina Tuomela, Rekolan srk, Vantaa
Yhteiskunnan puolelta tulee alati viestejä irtisanomisista, lomautuksista ja erilaisten palvelujen supistamisista. Yhä enemmän ihmisiä putoaa köyhyysloukkuun. Samalla yhteiskunta jakautuu selvemmin kahtia, on nk. hyväosaisia, mutta yhä enemmän myös heitä, joilla menee todella huonosti. Kirkon diakoniatyön osuus tässä korostuu. Tarvitaan henkistä ja hengellistä tukea, mutta myös ihan konkreettista apua: ruokaa, vaatteita.

Ruoka-avun ajateltiin alunperin olevan vain tilapäinen siirtymävaiheen ilmiö, mutta nyt on todellisuutta, että ruoka-apua tarvitsevien määrä pikemmin kasvaa koko ajan. Ruoka-apu onkin siis tullut jäädäkseen.

Vantaan kaupungin ja seurakuntien Yhteinen pöytä –hanke on merkittävä askel. Hankkeessa kaupoilta yli jäävää ruokaa kerätään ja jaetaan ruoka-aputoimijoille eri puolelle Vantaata. Paikalliset toimijat jakavat ruoan sitten eteenpäin asiakkailleen. Ensimmäinen iso askel tässä projektissa on kaupungin hankkima kylmäkuljetusauto. Autoa käytetään tällä hetkellä myös kokeilussa, jossa koulujen ylijäämäruokaa toimitetaan jaettavaksi kuntalaisille eri toimipisteisiin.

Seurakunnan tehtävä on tulla lähelle, jalkauduttava auttamaan ja tukemaan ihmisiä. Monilla on kynnys tulla kirkkoon, niinpä kirkon tulisikin lähteä toreille ja kauppakeskuksiin ihmisten arjen keskelle.

”Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.” Matteus 25: 35-36