Miten miesten ja naisten välistä tasa-arvoa pitäisi edistää!

Kaisa Koivula, Rekolan srk, Vantaa
Kirjoitan tätä pyhäinpäivänä, joka on perinteisesti ollut marttyyrien muistamisen päivä.

Minä olen tänään muistellut Afganistanissa 24.7.2014 tapettuja Kansanlähetyksen avustustyöntekijöitä. He olivat järjestön palveluksessa, joka on perustettu tarjoamaan terveyspalveluja afganistanilaisille; myös naisille ja lapsille, joille ei aina ole tällaisia palveluja tarjolla.

Tässä on pieni esimerkki siitä, mihin nämä avustustyöntekijät olivat vaikuttamassa:

”Terveyskasvatus on avannut silmiä. Puhtaus ja parantunut hygienia ovat vähentäneet sairauksia. Vanhat uskomukset synnytykseen liittyen ovat saaneet kyytiä, minkä seurauksena äidit ja vastasyntyneet voivat paremmin. Miehet ovat nähneet vastuunsa raskaina olevien vaimojensa hyvinvoinnista. Kylien asukkaat syövät enemmän vihanneksia ja hedelmiä ja käyttävät paljon vähemmän rasvaa ruoanlaitossa. Lasten terveys on parantunut silminnähden ja koulujen poissaolot ovat vähentyneet.

Maaseudun kylissä asuvat naiset kuvaavat uutta tilannetta erikoisella tavalla: ’Olemme tulleet ulos kodeistamme.’ Heidän elämänpiirinsä on laajentunut. Monilla kursseilla he ovat tutustuneet muihin kylän naisiin. Monien opittujen asioiden, kuten lukutaidon, vuoksi he tuntevat itsensä vahvemmiksi. Naiset ovat osallistuneet pienlainaryhmiin ja oppineet uusia taitoja. Saatuaan omaa tuloa tuotteittensa myynnistä, heidän asemansa yhteisössä ja kodissa on parantunut.”

Tällaisesta työstä ei aina ole pidetty. Tällaisesta työstä he maksoivat hengellään.

Minä olen mielelläni tukemassa tällaista tasa-arvotyötä.
Ja tuen sitä myös häveten omaa turvallista oloani täällä Suomessa.
Ja toivon – mutten todellakaan voi vaatia – että se vielä jatkuisi, vaikka se on hengenvaarallista.

Granaattiomena
Granaattiomena