Neuvoston päätöksiä Rekolassa, Kaisa Koivula

Kaisa Koivula, Rekolan srk

Rekolan uuden seurakuntaneuvoston ensimmäinen kokous pidettiin 30.01.2019. Paikalla olivat yhtä lukuun ottamatta kaikki neuvoston jäsenet. Kokoustimme kolme tuntia, mistä en ollenkaan osaa sanoa, oliko se pitkä vai lyhyt aika. Mielenkiintoista oli.

Valitsimme SE:n Tiina Tuomelan seurakuntaneuvoston varapuheenjohtajaksi vuosiksi 2019–2020. Rekolassa on tapana, että seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja toimii neuvoston kokouksien puheenjohtajana. Käsittääkseni tähän tapaan päädyttiin edellisellä kaudella. Tiina on Rekolan seurakuntaneuvoston eniten ääniä saaneen ryhmän eniten ääniä saanut jäsen. Hän oli varapuheenjohtajana viime kaudellakin ja olen ymmärtänyt, että edellinen neuvosto oli tyytyväinen järjestelyyn. Siunausta, Tiina, tähän tehtävään!

Hyväksyimme myös Rekolan seurakunnan viime vuoden toimintakertomuksen. Laitan tähän siitä muutaman minusta mielenkiintoisen asian. Kouluissa oli päästy edelleen toimimaan: oli pidetty päivänavauksia ja välituntipäivystystä joillakin kouluilla. Lähetystyössä oli painotettu kouluikäisten kohderyhmää siten, että nimikkolähettimme olivat tehneet kouluvierailuja Rekolassa käydessään. Asolan seurakuntatalolla oli järjestetty kesä-heinäkuussa kesäkahvila neljänä päivänä viikossa. Tavoitteena oli ollut yhdessäolosta ja yhteisestä brunssista nauttiminen. Osallistumisia oli ollut lähes 2000. Joukossa oli ollut kaiken ikäisiä ihmisiä ympäri Vantaata. Yhteisen pöydän kautta oli saatu merkittävä osa tarjoiluista. Vastuussa oli ollut seurakunnan palkkaamia työntekijöitä, kuntouttavassa työtoiminnassa olevia ja vapaaehtoisia. Toiminta oli kiinnostanut aivan uusia ihmisiä ja monet olivat antaneet oman osaamisensa muiden iloksi esim. hartaushetkiä pitämällä tai soittaen ja laulattaen muitakin. Toiminta koettiin niin suurena onnistumisena, että kesäkahvilasta toivotaan ympärivuotista toimintaa. Tässäkin tärkeä rukousaihe.

Päätimme myös, että – ainakaan nyt – ei aseteta toimikuntaa seurakuntavaalien äänestysaktiivisuutta parantamaan, vaan keskitytään seurakunnan toiminnan kehittämiseen ja sen myötä äänestysaktiivisuuden parantamiseen. Minä perustelin kyseistä päätöstä sillä, että äänestysaktiivisuus kirkollisvaaleissa noudattelee muuta aktiivisuutta seurakunnissa. (Muutakin keskustelua käytiin, mutta koska keskustelu seurakuntaneuvoston kokouksessa ei oli julkista muilta kuin niiltä osin, miltä julkistaja omia keskustelukontribuutioitaan haluaa julkistaa, en nyt tähän muiden kommentteja laita.) Päätökseen liitettiin toivomus, että kasvatustyö tutkisi aloitteen äänestysaktiivisuutta edistävän toimikunnan perustamisesta ja pohtisi mahdollisuuksia nuorten osallistamiseksi päätöksentekoon. Tämä toivomus ei ollut esityslistalla ja huomasin, että neuvostotyöskentelyssä pitää olla jatkossa tarkkana siitä, ettemme tee valmistelemattomia päätöksiä, joista ei käydä kunnon keskustelua.