Olkaamme kaikki omia itseämme, Jarmo Haverinen

Jarmo Haverinen, Vantaankosken seurakunta
Kun ajatellaan nykypäivän nuorten arvomaailmaa, ja miten se koskettaa kirkkoa. Voidaan ajatella, ettei niillä ole mitään tekemistä keskenään. Mutta onko näin todella? Tahdotaan ajatella, ettei usko ole kirkon opettaman kaltainen. Ettei kirkko opeta itselle mieluisalla tavalla uskoa Jumalaan. Kuitenkin meillä kaikilla on oma suhteemme elämään. Näin myös oma suhteemme Jumalaan. Jollain tavoin tämä pätee meihin kaikkiin. Jokaiseen.

Olemme kaikki omalla tapaamme erilaisia. Olemme tottuneet näkemään elämää omin silmin. Mutta kuka tätä enää opettaa? Minusta Jeesus on oikea vastaus tähän kysymykseen. Hän on ainoa, joka todella kärsi tässä elämässä enemmän kuin kukaan muu meistä. Jeesus on ainoa, joka kuoli jonkun muun takia. Juuri sinun takiasi. Koska Hän on jotain suurempaa. Jotain muuta korkeampaa.

Meillä on elämässämme jotain kirkkoa ehkä huolestuttavaa. Meillä on ismimme. Jotain, mikä laittaa meidät ajattelemaan elämää uudemmalla tavalla. Mutta miksei Luoja tule vastaan tässä asiassa? Kyllä Jumala tulee. Mutta tuleeko ihminen? Kaikki me olemme luomakunnan ihmisiä, syntisiä. Meillä on kaikilla, jopa kirkonmiehillä omat heikkoutemme. Ja aivan kuten shakinpelaaja, kun hän huomaa kehittyneensä, hän tajuaakin, että ei olekaan hyvä pelaaja. Näin on myös papin laita. Kun hän huomaa lähentyneensä Jumalaa Jeesuksen avulla. Hän huomaakin olevansa vain syntinen, tavallinen ihminen. Pappikin huomaa olevansa vain ihminen.

Miksei siis jokaisella tavallisella kansalaisella ole oikeus olla kuten itse on. Kuten itse tahtoo. Kaikilla meillä on tähän oikeutemme. Kellään ei ole oikeutta puuttua tähän. Koska vain Jumala saa määrätä, mitä täällä tapahtuu. Se, joka sanoo puolestasi, leikkii Jumalaa. Hän, joka ei tajua eroa, kuka tässä maailmassa määrää, millaista elämän kuuluu olla. Kaiken kuuluu olla Luojan näköistä. Koska hän on luonut kaiken omaksi kuvakseen. Jokaisen meistä. Luonnonkin. Kaiken.