Onko kirkko onnistunut keskeisessä tehtävässään? Raimo Huvila

Raimo Huvila, Vantaankosken seurakunta

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.

Joku ehkä tietääkin, että edellä oleva on lainaus on Kirkkojärjestyksen 1. luvun (Kirkon tunnustus ja jäsenet) 1 §. Viitaus Jumalan pyhään sanaan tarkoittaa luonnollisesti Raamattua, joka on kirkon opin ja toiminnan ”käsikirja” ja sen mukaan tulisi myös pelastuksen evankeliumia julistaa.

Onko kirkko tässä keskeisessä tehtävässään onnistunut menneinä vuosina ja onnistuuko tänään, on kirkkomme polttava kysymys jatkuvassa jäsenkadossa. Valitettava totuus on, että Raamatun mukainen sanoma on ohentunut ja muukin kirkon tiloissa järjestettävä toiminta on osittain muuttunut vähemmän kirkolliseksi; mielestäni kaikissa tällaisissa tilaisuuksissa tulisi pitää esillä myös ripaus kirkon perussanomaa. Ikävää on todeta, että kirkko ei suuremmin kiinnosta edes vielä kirkkoon kuuluvia, jos seuraaviin tutkimustuloksiin on uskominen Vantaan osalta, jossa viimeisimmän tilaston mukaan asukkaista kirkkoon kuului 57,3%.

Kirkkomonitor Vantaalla jäsen 360 -raportissa suomalaiset on jaettu neljään eri kategoriaan eli

  1. IRRALLISET (kirkosta etäällä olevat nuoret aikuiset) ja tässä ryhmässä seurakuntiemme jäseniä on 52,4%; yksi keskeinen viesti on, että kirkolla ei ole heille merkitystä.
  2. MALTILLISET (perinteisiä arvoja kunnioittavat) ja tässä ryhmässä seurakuntiemme jäseniä on 18%; yksi keskeinen viesti on, kirkon tulisi keskittyä hengellisiin tehtäviinsä, pitäytyä Raamatun opetuksissa ja keskittyä heikompiosaisten auttamiseen.
  3. AVOMIELISET (liberaalit henkiset etsijät) ja tässä ryhmässä seurakuntiemme jäseniä on 6,1%; yksi keskeinen viesti on, kirkon ulisi keskittyä auttamistyöhön ja olla suvaitsevampi.
  4. USKOLLISET (kirkon opille uskolliset) ja tässä ryhmässä seurakuntiemme jäseniä on 23,4%; yksi keskeinen viesti on, perinteinen käsitys uskosta ja kirkon opeista. HUOM. Tässä kategoriassa Helsingissä vastaava luku on 1%, joten ei ole ihmeteltävää, että tämä myös näkyy esim. luottamuselinten kokoonpanossa.

Hyvät kirkon jäsenet ja sen ulkopuolella olevat, nyt on herättävä puolustamaan Suomen ev.lut. kirkkoa vielä pahemmalta näivettymiseltä ja tultava rohkeasti mukaan kirkon monipuoliseen toimintaan ja olemaan rohkeasti armon asialla.