Sumussa…

Kari Mansikka, Tikkurilan srk, Vantaa
Mikään ei ole niin hankalaa kuin sumussa suunnistaminen. Vetäessäni vaellusrippikoulua tihutti vettä eräänä päivänä niin rankasti, että näimme vain n. 20 metriä eteenpäin. Maamerkit olivat kateissa. Kulkiessamme jouduin koko ajan ohjaamaan edessäni kulkevia leiriläisiä: ”Vähän vasempaan” tai ”Ei niin paljon oikealle”. Ainoa, jota pystyin seuraamaan oli kompassi. Kartasta ei ollut mitään apua. Myöhään illalla saavuimme perille märkinä, nälkäisinä ja väsyneinä. Yllätyin kuinka kukaan nuorista ei valittanut vaikka oli aihetta. Pystytimme teltat, laitoimme ruokaa ja pitkälle aamuyöhön kuivasimme vaatteita nuotiolla ja keskustelimme. Oli vahva yhteyden tuntu ilmassa.

Kirkon toiminnassa olemme hieman samanlaisessa tilanteessa. Olemme sumussa ja pitäisi löytää oikea suunta. Ainoa toimiva ”kompassi” on Jumalan sana. Voimme eksyä jos luotamme omaan viisauteemme ja varmuuteen siitä, että kyllä minä tiedän miten kannattaa toimia kirkossa. Itse kerran vaelluksella luotin omaan viisauteeni enkä käyttänyt kompassia tai karttaa ja vasta seuraavan päivän iltana sain selville missä olin. Eksyin täydellisesti.

Seurakuntaa ja sen toimintaa voi verrata myös kotiin. Antiikkia ja uutta löytyy melkein jokaisesta kodista. Alkaessamme uusia kalusteita tai heittää turhaa roinaa pois saattaa uudehko sohva saada kyytiä, mutta vanha, kulut tuoli tai piironki saa pysyä kunniapaikalla. Kristinuskon ”antiikkia” (anteeksi tämä kamala ilmaisu) ja korvaamatonta ja arvonsa kestävää on Jumalan sana. Asia josta emme voi tai saa luopua. Paljon on toimintaa tai perinteitä joista voimme luopua tai uudistaa jos ne eivät enää toimi meidän aikanamme.

Oman seurakuntamme paneelia varten olin kerännyt ajatuksia kuinka toimintaa voisi kehittää Tikkurilassa. Olivat vain ajatuksia, mutta haluan jakaa niitä myös teidän kanssa. Periaatteessa yksi ehdokas toivoi, että laitan ne kaikkien näkyville.

Ajatukseni nousevat aika pitkälle siitä mitä olen kohdannut nykyisessä työssäni opettajana ja keskusteluissa ihmisten kanssa muistotilaisuuksissa tai kastekahvilla. Uskallan väittää, että esim. yläasteen oppilaita kiinnostaa kristinusko, Raamattu jne. Tähän kysyntään vain pitää osata antaa foorumi, missä esittää näitä kysymyksiään.

Huomattava osa alla olevista ajatuksista on sovellettavissa kaikkiin työmuotoihin. Ne ovat vain ajatuksia joita voi kehittää siihen suuntaan mikä vastaisi ihmisten tarpeisiin. Olisivat niitä uusia tai osittain vanhoja ”huonekaluja ja esineitä” joilla sisustamme kotimme eli seurakuntamme.

  • avioliittokoulun uudelleen käynnistäminen
  • alfa-kurssit uudelleen käyntiin Tikkurilassa
  • erilaisten ajallisesti rajattujen kerhojen / piirien kehittäminen: Aiheita voisi olla: uskonelämän kipupisteet, kirjoittajapiiri, esim. tehdä juttuja Vantaan Lauriin, miten oppisin rukoilemaan, keskustelupiiri, jossa voin keskustella kaikkeen omaan elämään liittyvään. Raamatun sisältöön sukeltaminen, mikä Raamattu on miten sitä tulisi lukea jne. Kristillinen kasvatus kotona ja tukea kasvattajalle.
  • Raamattu- / lähetyspiirien vetäjien kouluttaminen
  • ”Oman papin” järjestämät jutut kasteperheille, nuorille aviopareille ja omaistaan sureville. Jälkimmäinen ei poissulje sururyhmiä.
  • Ihmissuhdekoulu: esim. pohtia vaikeita ihmissuhteita, miten kohdata oma ujous, jne…
  • Matalankynnyksen toimintaa, jotka eivät ole kalliita:  kalastusretket (olen kalastaessa käynyt monia syvällisiä keskusteluja), luontoretket, linturetket jne., Teatteriretket (ja esityksestä keskusteleminen sen jälkeen)
  • Mahdollisuuksien mukaan kehittää työpaikkavierailuja. Olisi aitoa jalkautumista
  • Erityisjuhlapyhien nostaminen esille: työpaikkojen omat jouluhartaudet
  • Jumalanpalveluselämän jatkaminen Ilolassa ja aloittaminen Ylästössä. Ylästössä voisi olla erilaisia teemaan sidottuja jumalanpalveluksia
  • Matalan kynnyksen toimintaa kaikkiin toimipisteisiin (vapaaehtoiset tärkeitä) esim. kahvilan merkeissä. Paikka, johon tulla tapaamaan ihmisiä.
  • Seura toiminnan uudelleen henkiin herättäminen ja kehittäminen