Seurakuntavaalit – luottamushenkilöt ovat kuin seurakunta pienoiskoossa

Joka neljäs vuosi valitaan vaaleilla seurakunnan luottamushenkilöt. Vantaalla luottamushenkilöitä valitaan useaankin tehtävään. Ensinnäkin jokaisessa Vantaan seitsemässä seurakunnassa on oma seurakuntaneuvosto, jonka jäsenet valitaan vaalituloksen perusteella. Joka neljäs vuosi vaaleilla valitaan myös yhteinen kirkkovaltuusto, joka edustaa kaikkia Vantaan seurakuntia. Kirkkovaltuusto valitsee myös yhteisen kirkkoneuvoston, joka valmistelee kirkkovaltuuston päätettäväksi tulevat asiat. Sen lisäksi yhteisen kirkkovaltuuston ja yhteisen kirkkoneuvoston alaisuudessa toimii myös monia toimi- ja johtokuntia, joiden jäsenet edustavat paitsi omia seurakuntiaan myös auttavat asiaintuntemuksellaan seurakuntien ja seurakuntayhtymän työntekijöitä suoriutumaan paremmin tehtävistään.

Näin ajateltuna vaaleilla valitut luottamushenkilöt toimivat ikään kuin pienoisseurakuntana huolehtimassa siitä, että palkatut työntekijät pysyvät oikeilla raiteilla, niin sanoakseni. Tilanne muistuttaa niitä ohjeita, joita Uudessa testamentissa annetaan seurakuntien kokoontumisista.

Ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä on lyhyt mutta tärkeä ohje: ”Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää.” Toisin sanoen mitään esitystä ei tule hyväksyä eikä myöskään hylätä ennen kuin sitä on koeteltu. Seurakunnissa työntekijät on palkattu sitä varten, että he etsisivät hyviä ja toimiva ratkaisuja esiin tuleviin ongelmiin. Ongelmaksi voi tulla se, että seurakuntien työntekijöiden näköala on usein rajoittuneempi kuin tavallisten seurakuntalaisten, joiden elämä arjen keskellä voi olla hyvinkin toisenlaista kuin seurakunnan työntekijöiden elämä. Siksi luottamushenkilöt voivat nähdä sellaisia puolia asioissa, joita työtekijät eivät näe. Siksi tarvitaan luottamushenkilöiden tuomaa näköalaa, jotta päätettäviin asioita voidaan koetella ja tarkastella, niin, että hyvistä asioista pidettäisiin kiinni.

Myös Korintin seurakunta sai aikoinaan tärkeän ohjeen: ”Samoin profeetoista saa esiintyä vain kaksi tai kolme, ja toiset arvostelkoot.” Omanakin aikanamme kuulemme monenlaista opetusta, vaikka harvemmin taidamme puhua profeetoista. Mutta olennaista ei olekaan se, millä nimellä puheenvuoron käyttäjiä milloinkin kutsutaan, vaan se, ettei kenenkään lausumia näkökantoja kannata purematta niellä. Siksi seurakunnalle annettiin jo varhaisessa vaiheessa ohjeeksi puheiden arvosteleminen eli sen tutkiminen, kuinka arvokkaita ja rakentavia esille tuodut ajatukset milloinkin ovat. Siinäkin tilanteessa seurakunnan luottamushenkilöt toimivat ikään kuin seurakuntana ja huolehtivat siitä, että vain koetuksen kestävät näkemykset hyväksytään. Huonot päätökset johtuvat usein siitä, että asianmukaiset arvioinnit ovat eri syistä jääneet tekemättä.

Olennaista seurakunnan rakentamisessa on kuitenkin huolehtia myös työntekijöiden tukemisesta. Siitä jatkuvasti ajankohtainen neuvo annetaan myös edellä lainaamassani Ensimmäisessä tessalonikalaiskirjeessä: ”Pyydämme teitä, veljet, pitämään arvossa niitä, jotka keskuudessanne näkevät vaivaa, toimivat teidän johtajinanne Herran nimissä ja ojentavat teitä. Osoittakaa heille aivan erityistä kunnioitusta ja rakkautta heidän työnsä vuoksi. Eläkää rauhassa keskenänne.” n elävää vettä” lauletaan Pekka Simojoen laulussa. Me todella elämme ajassa, jossa monessa mielessä olemme kuin raikasta vettä etsivä nääntyvä kulkija kuivassa autiomaassa. Lähteitä ei tahdo löytyä. Olokin tuntuu turvattomalta. Onkin tullut aika kirkossamme palata raikastavan lähteen luo, josta janoava saa raikasta vettä eli elämän sanaa. On siis aika palata juurillemme, Jumalan sanan ääreen.