Eilinen päivä oli loppiainen. Se on idän tietäjien ja lähetystyön pyhä. Loppiainen muistuttaa siitä, että Jeesuksen meille antama tehtävä on edelleen kesken. Siihen kutsutaan kaikkia, jotka on Kristuksen nimeen kastettu, ei vain joitakin erityisosaajia. Tässä Sanasta Elämään -ryhmän infokirjeessä kaksi ehdokastamme Anna-Kaarina Palmu ja Aarne Vesamäki kertovat omakohtaisista kokemuksistaan kirkon lähetystyössä.

”Työskentelin erilaisissa tehtävissä Etiopian Evankelisessa Mekane Yesus -kirkossa Suomen Lähetysseuran lähettämänä vuosina 1974 – 2009. Saman kirkon palveluksessa oli lähetystyöntekijöitä myös Kansanlähetyksestä ja Kylväjästä. Eri järjestöjen välinen yhteistyö toimi hyvin. Myöhemmin sain tutustua myös moniin muihin ns. nuoriin kirkkoihin toimiessani perhetyön kouluttajana varustaen kirkkojen vastuunkantajia tukemaan aviopareja ja perheitä heidän moninaisissa elämäntilanteissaan.”

Anna-Kaarina Palmu on ehdolla hiippakuntavaltuustoon (nro 46).

Lähetysinnostus johti Suomen Lähetysseuran perustamiseen vuonna 1859. Sittemmin Suomessa on syntynyt useita muita lähetysjärjestöjä, joilla on usein herätysliiketausta. Nykyäänkin evankelisluterilaisen kirkon lähetystyö on organisoitu kirkon lähetysjärjestöjen kautta. Kirkollamme on yhteensä seitsemän lähetysjärjestöä. Järjestöillä on keskenään erilaisia painotuksia, mutta päämäärä on sama. Seurakunnat tukevat taloudellisesti näiden eri järjestöjen tekemää lähetystyötä. Seurakuntien tuen lisäksi järjestöt saavat taloudellista tukea yksittäisiltä seurakuntalaisilta.

Lähetystyössä autetaan koko ihmistä henkisesti, hengellisesti ja aineellisesti. Lähetystyössä viedään viestiä Jumalan rakkaudesta kertomalla kristillisestä uskosta, toimimalla konkreettisesti hädän lievittämiseksi sekä vaikuttamalla hädän syihin.

 

Aarne Vesamäki Malmin seurakunnasta on ehdolla kirkolliskokoukseen (nro 176) ja hiippakuntavaltuustoon (nro 57).

”Viime kesänä olin avustamassa lasten leirillä Tihkovitsassa lähellä Pietaria. Leirille oli kokoontunut lapsia ja nuoria. Aivan erityinen ilon aihe oli, että seurakuntien omasta nuorisosta on kasvamassa vastuunkantajia. 1980-luvulta alkaen olen nähnyt työssä suuren muutoksen.”

Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa (Matt. 10:8).
Aarnen ensimmäinen kontakti Inkeriin oli 1980-luvun alussa. Leningradin turistimatkalla osallistuttiin messuun Pushkinin kirkossa. Tuolloin virallisia yhteyksiä ei ollut ja vierailut tehtiin turistimatkojen yhteydessä. Moni inkeriläismummo oli silmin nähden liikuttunut siitä, että messuissa kävi kristittyjä Suomesta. Taisi tuolloin matkalla olleet virsikirjatkin unohtua kirkon penkkiin.

1990-luvulla muurit murtuivat ja ystävyydet lujittuivat nopeasti seurakunnallisiksi. Alussa työn pääpaino oli Sanan julistuksessa, koska ei ollut paikallisia pappeja. Suomesta tehtiin matkoja kymmeniin kyliin, joissa oli kussakin muutama sanannälkäinen kristitty. Ajan kuluessa työn muoto on muuttunut enemmän rinnalla kulkemiseksi, kun Inkeriin on kasvanut oma pappisjoukko. Edelleen kuitenkin seurakunnissa odotetaan vieraita.

Vaikka monissa seurakunnissa on jo oma pappi, useilla lahjoilla avattu Sana on aina tervetullutta. Kaikilla ei omaa pappia ole – ja jos onkin, niin tämä tekee usein työtä palkatta.

Matkoilla ymmärtää, että Sanan kuulo ei ole kaikilla itsestään selvä asia. Sanan nälkä ja sen jakaminen on tärkeää, kun se ei ole jokapäiväisesti mahdollista kuten Suomessa. Jos usko alkaa tuntua arkiselta, kannattaa käydä syrjäkylällä yksinäisyydessä elävän vanhuksen luona oppimassa.

”Lähetystyö perustuu kolmeen asiaan: tekijä, tukija ja rukous. Jos ei ole mahdollista itse lähteä, voi tukea ja lähettää – jos on varoja siihen. Aina voi rukoilla, se ei maksa kuin sen, että avaa linjan Isän luo. Jokainen matka on aina taloudellinen ponnistus, mutta saatuja kokemuksia ja muistoja ei voi mitata rahalla. Tulee muistaa, että kaikki täällä on lainaa,” Aarne Vesamäki tiivistää lähetystyön syvimmän olemuksen.

Tutustu Sanasta Elämään -ryhmän vaaliohjelmaan ja kaikkiin ehdokkaisiin osoitteessa www.sanastaelamaan.fi.

Osallistumme myös vaaleista käytävään keskusteluun Facebookissa.