Sanasta Elämään

Olen toiminut nyt Helsingin seurakuntayhtymän yhteisessä kirkkovaltuustossa ja yhteisessä kirkkoneuvostossa viisi vuotta. Lisäksi olen toiminut monissa työryhmissä ja tarkastustoimikunnan puheenjohtajana.
Hiippakuntavaltuuston vaaleissa haluan tarjota vahvaan koulutukseeni ja pitkään kokemukseeni pohjautuvaa talous- ja kiinteistöosaamistani koko hiippakunnan käyttöön. Olen myös aktiiviseurakuntalainen ja mielelläni mukana hiippakunnan tehtävässä tukea ja edistää kirkon tehtävän toteutumista niin hiippakunnassa kuin sen seurakunnissa.
Vaikka keskeisin vahvuusalueeni liittyy talouteen, olen aidosti kiinnostunut kirkon tulevaisuudesta ja sen toiminnan kehittämisestä. Toimintatapani on yhteistyöhakuinen ja ehdottomaan tasapuolisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivä kaikissa asioissa.

Olen toiminut luottamushenkilönä Haagan seurakuntaneuvostossa kaksi kautta ja nyt olen kolmannella kaudella. Olen nyt myös Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston varajäsen. Minulla on kokemusta seurakunnan toiminnasta niin luottamushenkilönä, vapaaehtoisena kuin työntekijänä.

Ajattelen, että kaikessa seurakunnan toiminnassa on pidettävä esillä sitä, mikä on seurakunnan ydin. Seurakunta on yhteisö, joka turvaa kolmiyhteiseen Jumalaan. Kirkon tärkein tehtävä on pitää esillä ilosanomaa ja sitä, että on Jumala, joka on kiinnostunut jokaisesta ihmisestä.

Minulle on myös tärkeää, että seurakunta auttaa heitä, jotka ovat kaikkein heikoimmilla. Diakoniatyö on merkittävä osa kristillistä uskoa ja seurakuntaa ja sitä haluan olla tukemassa ja edistämässä. Myös lähetystyön ja eri lähetysjärjestöjen monipuolinen tukeminen on tärkeää. Haluan, että kirkko tuo Kristuksen toivoa ja lohtua sekä Suomessa että myös kauempana asuville. Sitä haluan omalta osaltani edistää, omilla tiedoillani ja taidoillani.

Ihmisen etääntyminen Raamatun Jumalasta on merkittävä asia henkilökohtaisesti ja tekee samalla länsimaisen yhteiskunnan alttiiksi vaihtoehtoiselle maailmankuvalle. Ilmiöt vahvistavat toisiaan. Kehitys näyttää väistämättömältä, eikä ole Raamatun kirjoitusten valossa yllättävää. Yksittäinen ihminen luottamustehtässäkin on pieni tekijä eikä voi odottaa merkittäviä henkilökohtaisia voittoja arvokkaista tavoitteista huolimatta. Aina me voimme osoittaa kanssakulkijoille tilanteen ja sen taustat, minkä nojalla yhteinen näkemys ohjautuu toivottuun suuntaan.

Akuutti ilmiö on idästä nouseva paine länsimaissa omaksuttua uskoa, yhteiskunnan järjestystä ja oikeuskäsityksen perusteita vastaan. Siellä omaksuttu ajattelu on kohotettu uskonnon asemaan, minkä vuoksi se ulottuu haavoittamaan länsimaista kristinuskoon tukeutuvaa arvopohjaa. Me emme voi tuhota idän ajattelua, mutta voimme osoittaa, että sen torjuminen on mahdollista ja kykenemme siihen. Kirkkomme kiireellisin tehtävä on sammuttaa tulipalo, jonka idän ajattelun tunkeutuminen tietoisuuteemme on sytyttänyt.

Luottamustehtäviäni 1.1.2024: Porvoon seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto, kirkkoneuvosto ja kiinteistöasoiden työryhmä, Porvoon suomalaisen seurakunnan seurakuntaneuvosto.

Toimin neljättä kautta Hakunilan srk- neuvostossa ja Vantaan yhteisessä kirkkovaltuustossa. Työssä olen ollut piirijohtajana Uudenmaan Ev.lut. Kansanlähetyksessä, työhöni kuului Raamatun opetus ja julistus ympäri Uuttamaata. Tätä työtä olen jatkanut myös eläkepäivillä.

Historiaa ja vanhoja tapoja arvostava 59-vuotias tahattomasti lapseton yksinasuvien puolesta puhuja. Perinteitä ja perinteisiä jumalanpalveluksia arvostava sukututkimusharrastaja. Oikeusopintoja harrastava oikeudenmukaisuutta vaaliva lautamies. Heikommassa asemassa olevien puolesta puhuja luottamustoimissa. Työura takana toimistotehtävissä it- ja rahoitusalalla sekä eduskunnassa. Kristinuskon säilyttäminen Suomessa sydämen asia. Lähimmäisenrakkaus ohjaa eteenpäin.

Olen 48-vuotias neljän lapsen äiti Helsingistä, aiemmalta ammatiltani klassisten kielten tutkija Helsingin yliopistossa ja nykyiseltä ammatiltani ohjelmistokehittäjä. Tulin ensimmäistä kertaa valituksi Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostoon ja Helsingin yhteiseen kirkkovaltuustoon vuoden 2022 vaaleissa.

Haluan herättää keskustelua siitä, mikä Suomen evankelis-luterilainen kirkko on nyt ja tulevaisuudessa, kun se joutuu väistämättä määrittelemään itsensä uudelleen. Vallalla tuntuu olevan ajatus, että kirkon on mahdollisimman paljon mukauduttava ajan henkeen, jotta se voisi yhtäältä viivyttää jäsenkatoa ja toisaalta pitää itsensä mukana yhteiskunnallisesti relevanttina toimijana. Voidaan kysyä, onko tämä järkevä saati oikea tie.

Itse haluaisin, että kirkko keskittyisi jatkossa perustehtäväänsä eli evankeliumin julistamiseen vaikka se ei olekaan muodikasta. Se on kuitenkin lopulta kirkon ainoa todellinen olemassaolon oikeutus.

Olen kirkossa monipuolinen vaikuttaja, vastuunkantaja ja keskustelija. Kuluneella kaudella olen toiminut kirkon luottamushenkilönä kaikilla tasoilla seurakuntaneuvostosta, valtuustosta ja hiippakuntavaltuustosta aina kirkolliskokoukseen asti. Työskentelen Suomen teologisen instituutin pääsihteerinä. Koulutukseltani olen teologian maisteri, ja uskonnonfilosofian väitöskirjani on loppusuoralla.

Olen Vantaan Kartanonkosken alkuperäisasukas vuodesta 2003 alkaen, mutta alkujaan kotoisin Lahdesta. Perheeseen kuuluu mies ja kaksi täysi-ikäistä poikaa. Kirkolliset luottamustehtävät: Kirkolliskokouksen jäsen 2020-2024, Kirkolliskokouksen perustevaliokunnan jäsen, Helsingin hiippakuntavaltuuston jäsen, Vantaan seurakuntayhtymän kirkkovaltuuston ja ja yhteisen kirkkoneuvoston jäsen, Tikkurilan seurakuntaneuvoston jäsen, Kirkko ja kaupunki -median johtokunnan jäsen Hengellinen taustani on luterilainen evankelinen herätyskristillisyys.

Kirkon toiminnassa suurimpana haasteena tällä hetkellä on opillinen ja hengellinen sekavuus. Moni kirkon työntekijöistä on löyhästi sitoutunut kirkon uskoon, eivätkä seurakuntalaiset voi luottaa siihen, että opetus ja toiminta ovat Raamatun ja kirkon tunnustuksen mukaisia. Tämä on johtanut osallistujamäärien putoamiseen seurakuntien toiminnassa. Yksi keskeinen ongelma on myös kirkon jäykkä parokiaalisuus, joka aiheuttaa, etteivät ihmiset voi itse valita sitä, mihin seurakuntaan kuuluvat, eikä seurakuntia ole mahdollista perustaa kirkon sisällä hengellisten yhteisöjen mukaisiksi. Nämä kuvaamani haasteet ratkaistaan ensisijaisesti piispallisesti ja/tai seurakuntatasolla, eikä kirkolliskokouksessa, mutta kirkolliskokous voi huolehtia siitä, että kirkon resurssit käytetään mahdollisimman tehokkaasti varsinaiseen hengelliseen työhön, eivätkä ne hupene tehottomaan hallintohimmeliin.

Kirkolliskokousedustajana aion edistää kirkon parokiaalisuuden avaamista henkilöseurakuntien perustamiselle. Juuri voimaan tulleessa kirkkolaissa kirkon tehtävä määritellään näin (2§):
”Kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä. Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.”
Mielestäni tämä on oikein hyvä määritelmä. Kirkon tehtävä on ensisijaisesti hengellinen, Jeesuksen antaman lähetyskäskyn täyttäminen niin kotimaassa kuin ulkomailla.
soilihaverinen.fi
facebook.com/soilihaverinen
twitter.com/soilihaverinen

Sydäntäni lähellä on hallinnon ja talouden hyvä hoitaminen. Jumala onkin siunannut minua erilaisilla hallinnollisilla tehtävillä. Iloitsen, että voin vaikuttaa kirkkovaltuutettuna, lautamiehenä ja toimia henkilöstöhallinnossa Lähetysyhdistys Kylväjällä sekä aikaisemmin sisäisenä tarkastajana. Toimin Sanasta Elämään ry:n ja Raamatunlukijain liiton hallituksissa. Kokemuksestani on varmasti hyötyä hiippakuntavaltuuston tehtävissä tukea ja edistää toiminnan, talouden ja kirkon tehtävän toteutumista alueemme ihmisten parhaaksi.

Hiippakuntaneuvoston asialistoille kuuluu tehtäviä niin hiippakuntamme kuin koko kirkon piiristä.
Mahdollisena Helsingin hiippakuntaneuvoston jäsenenä haluaisin vahvistaa kirkon olemuksen mukaisia päätöksiä,
joita johtaa Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukainen hengellinen näky.

Aarre ja selkäranka
Evankeliumi on kirkon aarre ja Raamatun opetukset ovat sen selkäranka. Tarvitsemme jatkuvasti selkeää Raamattuun pohjautuvaa opetusta kristillisestä uskostamme. Ilo evankeliumista ja syntien anteeksiantamuksesta tuo voimaa työhömme seurakuntalaisina sekä vastuuseen lähimmäisistämme.Olen saanut toimia kahdeksan vuotta kirkolliskokouksen jäsenenä ja sen lakivaliokunnassa. Viimeiset neljä vuotta olin lakivaliokunnan varapuheenjohtajana. Sain myötävaikuttaa siihen, että kirkkomme uskon ja opin kannalta keskeinen tunnustuspykälä säilyi edelleen kirkkolaissa eikä sitä siirretty kirkkojärjestykseen. Myös eduskunta hyväksyi tämän kirkolliskokouksemme linjauksen ja ratkaisun yksimielisesti.

Tarvitsemme uudistuvaa näkemystä lasten ja nuorten aikuisten tavoittamisesta. Tarvitsemme selkeän tien evankeliumin äärelle myös eri tahoilta tulleille uusille suomalaisille ja muunkielisille. Me senioritoimijat olemme tärkeitä, mutta uskon aarre ei saa jäädä vain meidän sukupolvemme omaisuudeksi.

Minua voit äänestää Helsingin hiippakunnassa kirkolliskokoukseen. Olen koulutukseltani valtiotieteiden tohtori, vantaalainen kaupunginvaltuutettu, neljä kautta eduskunnan jäsenenä toiminut isä, puoliso ja isoisä sekä myös tietokirjailija. Toimin seurakuntaneuvostomme varapuheenjohtajana. Voit ottaa minuun yhteyttä jj at joukojaaskelainen.com.

Olen neljän pojan äiti, aviovaimo, kirkollinen vaikuttaja sekä kristillisdemokraattinen vastuunkantaja Vantaalla ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella. Olen Kristillisdemokraattisen puolueen Vantaan paikallisosaston puheenjohtaja, Vantaan kaupunginvaltuuston 1. varavaltuutettu, Kaupunkikulttuurin ja hyvinvoinnin lautakunnan jäsen, hyvinvointialueen 1.varavaltuutettu ja tarkastuslautakunnan jäsen. Kirkollispolitiikassa toimin Helsingin hiippakuntavaltuuston jäsenenä, Vantaan seurakuntayhtymän kirkkovaltuuston varajäsenenä ja Korson seurakuntaneuvoston jäsenenä.

Kirkolliskokous käsittelee asioita, jotka koskevat kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta. Haluan omalla työlläni olla vahvistamassa kirkon asemaa evankeliumia julistavana yhteisönä. Meidän tulee mahdollistaa kirkon kaikkien lähetysjärjestöjen tasapuolinen tukeminen. Kannatan kristillisen avioliiton säilymistä miehen ja naisen välisenä liittona. Kannatan myös kirkon ja seurakuntien hallinnon keventämistä esimerkiksi rakenneuudistusten kautta.

Olen viiden aikuisen pojan äiti ja minulla on myös ilo olla 7 lapsen ja nuoren isoäiti. Suhteeni heihin on erityisen läheinen. Se antaa minulle ymmärrystä ja näköalan lasten, nuorten ja perheiden arjen elämään.

Perheessämme oli paljon sairautta ja olen ollut noin 20 vuotta omaishoitaja. Lasten isä kuoli yllättäen nuorimpien ollessa teini-ikäisiä. Jätin työni hoitaakseni äitiäni hänen viimeiset elinvuotensa. Resonoin herkästi ihmisten hätään, avun ja tuen tarpeeseen.

Pisimmän työurani tein opettajana ammatillisessa oppilaitoksessa sosiaali- ja terveysalalla.

Muutin Espoosta pikkukaupunkiin, Loviisaan, noin kymmenen vuotta sitten. Seurakuntaelämällä on ollut minulle suuri merkitys kotiutuessani uuteen elinympäristöön. Yhteiskunnallinen aktiivisuus ei yksin riitä. On tärkeää saada hengellinen koti ja elää kristittyjen yhteydessä.

Sain kasvaa kodissa, jossa luotettiin Jumalaan, hänen armoonsa ja anteeksiantoon. Rukous ja sana ovat kantaneet vaikeuksissa läpi elämän.

Yhteiskunnassa näkyy muutos suhtautumisessa kirkkoon ja kristilliseen uskoon. On muodostunut spiraalikierre, jossa seuraukset näkyvät kaikkialla yhteiskunnassa. Haasteena näen tämän kierteen katkaisemisen kirkon kohdalla.
Päällimmäisen huolen ei tule olla jäsenistön kato ja tulojen väheneminen. Huolista voidaan päästä juurisyihin paneutumalla ja luottamalla kirkon perustaan. Kirkon velvollisuus on tuoda esille ja keskusteluun raamatun ja kristillisen uskon näkökulma, niin eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin kuin vastauksena yhteiskunnan haasteisiin. Näkökulman tulee näkyä myös toiminnassa.

Opettajana ollessani sekä opetuksen sisältö että toimintani perustuivat aina tavoitteisiin. ”Tavoite-suunnitelma-toteutus ja kaiken arviointi” -näkökulma antaa punaisen langan, joka ohjaa myös kaikkia valintoja. Linjan ja tavoitteen tulee olla selkeä jokaiselle.

Haluan tuoda ratkaisuja ongelmiin ja osoittaa rakkautta kirkkoa kohtaan paneutumalla monipuolisesti esille tuleviin kysymyksiin.

Sen lisäksi, että kirkolla on laissa määriteltyjä tehtäviä sen tulee rohkeasti ja ryhdikkäästi näkyä osana yhteiskuntaa.

Kirkko ei saa olla kasvoton instituutio, jonka organisaatioon ja rakennelmiin voidaan kätkeytyä. Kirkon muodostavat sen työntekijät ja koko seurakunta. Kaikki armoa tarvitsevina Jumalan edessä.

Kirkon vahvuus on, että sillä on selkeä ja erityinen sanoma. Kirkon tehtävä on puhua Kristuksesta, rististä, sovituksesta, tuoda evankeliumi ihmisten etäisyydelle. Jos kirkko ei usko omaan sanomaansa, eivät ihmiset tarvitse enää kirkkoa.

Epävarmuuksien, muutosten ja ahdistavien tapahtumien aikana kirkon tehtävä on tarjota ihmisille ja yhteiskunnalle henkistä kriisinkestävyyttä ja toivon sanaa.

Ihmiset etsivät henkisyyttä ja hengellisyyttä, mutta silti kristillinen usko halutaan sysätä yksityisasiaksi. Ehkäpä siksi kirkon tulisi olla lähellä ihmistä ja avoimemmin vuoropuhelussa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Se on suuri mahdollisuus ja kirkon tärkeä tehtävä.

Olen helsinkiläinen varatuomari ja seurakunta-aktiivi. Minulla on oma yritys, jonka kautta teen työtä rakennus- ja kiinteistöalan lakiasioiden kanssa. Olen toiminut kymmenen vuotta luottamushenkilönä Pakilan seurakunnassa ja Helsingin seurakuntayhtymässä. Viimeiset neljä vuotta johdin varapuheenjohtajana seurakuntaneuvoston kokouksia.

Teen viikoittain vapaaehtoistyötä Helsingin rauhanyhdistyksessä. Olen toiminut sen johtokunnassa ja sitä kautta osallistunut erilaisten suurten tapahtumien, esimerkiksi Suviseurojen, järjestämiseen. Tällä hetkellä teen työtä erityisesti lasten ja nuorten parissa. Näen sen erittäin tärkeäksi.

Seurakunnan toiminnassa sydäntäni lähellä on erityisesti musiikkityö. Laulan kuorossa ja olen ollut usein avustamassa messussa yhdessä lasteni kanssa.

Olen Raamattuun rakastunut tutkijaluonne ja nautin Raamatun aarteiden avaamisesta sekä uskosta osallisille että osattomille. Insinöörityössäni autan kemian- ja energia-alan yrityksiä ratkaisemaan teknisiä ongelmia sekä noudattamaan ympäristölainsäädäntöä. Sunnuntait kuluvat maahanmuuttajakirkossa.

Olen tarmokas ja aikaansaava moniosaaja. Olen toiminut kaupungin-, hyvinvointialueen ja kirkon valtuutettuna.
Minulla on kokemusta kirkolliskokouksesta ja hiippakuntavaltuustosta.Arvojani ovat oikeudenmukaisuus, inhimillisyys ja tasa-arvo. Minulle on tärkeää toisten ihmisten kunnioittaminen sekä rehellisyys ja avoimuus.Haluan olla palauttamassa kirkon yhtenäiseksi ja rauhanomaiseksi. Se vaatii hyvää tahtoa, halua keskustella ja kuunnella.
Elän lapsenuskossa, taivastoivossa ja Jumalan rakkaudessa.

Olen 48 vuotias neljän lapsen isä, IT-konsultti (insinööri AMK) ja lähetystyön veteraani 17 vuoden kokemuksella. Hiippakuntavaltuustoon toisin työkalupakissani laajan kokemuksen isänä, insinöörinä, lähetystyöntekijänä ja Jumalan lapsena.

Olen lääkäri, diabetestutkija, äiti ja kokenut luottamustehtävien hoitaja. Olen srk-neuvoston ja yht kirkkovaltuuston jäsen, ent hiippakuntaneuvoston vj. Haluan vahvistaa kristittyjen ykseyttä. Herätysliikkeet ovat kirkon voimavara. Sanan ja sakramenttien jako on kirkon tärkein tehtävä, riippumatta ajan tuulista.

Rakkaat luottamushenkilöt, tarjoan osaamistani kestävän talouden, nuorten osallistumisen ja ekologisen vastuun kehittämiseksi seurakunnassa.

Neljäntenä, mutta ei vähäisimpänä korostan hengellisen yhteyden vahvistamisen kiireellisyyttä: tarvitsemme syvempää uskonelämää ja yhteisöllisyyttä.

Olen luottamustehtävissäni kunnassa ja seurakunnassa lähtenyt siitä, että asioita hoidetaan yhteistyössä toisten kanssa. Yhteistyö, toisten kuunteleminen ja kunnioittaminen ovat perusta työlleni.

Kirkkoni elämä perustuu toki muuttumattomalle perustalle, Jumalan sanalle, ekumeenisille uskontunnustuksille sekätunnustuskirjoille. Tältä perustalta käsin kirkko arvioitoimintaympäristöään ja vastaa ajan haasteisiin – kuten jo apostolit tekivät. Kristuksen seuraajatmuuttavat maailmaa uskostaan käsin, tinkimättä sen perusteista.

Näin kirkkomme pitää huolta uskollisista jäsenistään tavoittaen samalla uskostaan vieraantuneita uusin keinoin.
Sanalle uskollinen kirkko on maailmaa muuttava kirkko – sellaiseen kirkkoon sydämestäni kuulun!

Toimin asiantuntijana Verohallinnossa ja olen toiminut useissa luottamustehtävässä mm. AY-toiminnassa ja maanpuolustuksen kiltatoiminnassa. Sekä valtakunnan että paikallistasolla. Kirkon luottamustehtävässä toimin tällä hetkellä Pakilan seurakuntaneuvostossa ja Helsingin kirkkovaltuustossa. Kirkkovaltuustossa toimin Yhtenäinen kirkko -mielipideryhmittymässä.

Kirkon opillisen perustan eli sanan ja evankeliumin korostaminen tämän päivän viestinnällä. Kirkko ei voi toimia yhteiskunnallisten muotivirtausten mukaan. Myös jäsenistö odottaa sanomaa kirkolta. Kirkon moniarvoisuus edellyttää kaikkien mielipideryhmittymien hyväksyminen. Niin arvokonservstiiviset kuin liberaalimmatkin näkemykset.

Kristillisen ja raamatun opin perusteleminen tämän päivän maailmaan. Lisäksi moniarvoisen lähetystyön ja diakonian korostaminen. Kirkon tehtävänä ei ole osallistua esimerkiksi talouspoliittiseen keskusteluun. Haastavassa maailmassa tulee kuitenkin luoda kristillisyyden liittyvää toivon sanomaa.

Jäätyäni eläkkeelle seurakunnan lapsi- ja perhetyön sihteerin virasta, asetuin ehdolle kirkollisvaaleihin ja tulinkin valituksi suurella äänimäärällä sekä seurakuntaneuvostoon että yhteiseen kirkkovaltuustoon. Olen toiminut molemmissa kaksi kautta, ja nyt on meneilllään kolmas. Koko ajan olen ollut myöskin seurakuntaneuvostomme varapuheenjohtaja.
Yhden kauden toimin yhteisessä kirkkoneuvostossa varsinaisena jäsenenä, tällä hetkellä varajäsenenä. Lisäksi olen toiminut kaikilla kausilla yhteisen seurakuntatyön johtokunnassa, viime kaudella varajäsenenä ja nyt taas varsinaisena jäsenenä. Viime kaudella toimin myös pääkaupunkiseuden vieraskielisen seurakuntatyön neuvottelukunnassa. Kun minulta nyt kysyttiin asettuisinko ehdolle hiippakunta- sekä kirkolliskokousvaaleihin, päätin suostua pienen miettimisen jälkeen. Uskon, että minulla olisi annettavaa näihin elimiin, koska minulla on 30 vuoden kokemus seurakunnassa työskentelemisestä sekä 9 vuoden luottamushenkilönä. Tunnen aika hyvin seurakuntien haasteet. Tunnen suuren joukon seurakuntamme alueella asuvia, joten tiedän myöskin heidän toiveitaan. Koskaan aikaisemmin kirkolla ei mielestäni ole ollut näin paljon haasteita, joten nyt tarvitaan avoimuutta, herkkiä korvia ja rakentavaa yhteistyötä. Olen tunnollinen, uskallan kertoa mielipiteeni ja haluan olla uskollinen minua äänestäneille sekä lupaan toimia kirkkomme parhaaksi. Tarvitsemme eheän kirkon ilman ristiriitoja, kirkon johon kaikki löytäisivät tien ja kokisivat tulevansa kuulluiksi ja hyväksytyiksi! Vain siten voi myös kokea aidosti Jumalan rakkauden.

Olen nuoruudestani asti ollut innokkaasti mukana seurakuntani elämässä. Jumalanpalvelus ja messu on parasta mitä tiedän tässä ajallisessa elämässä. Soisin että sinä ja kaikki me suomalaiset ymmärtäisimme ja uskoisimme kuinka suuren lahjan olemme saaneet, kun meillä on uskonnonvapaus ja sananvapaus. Olkaamme vapaat ja rohkeat tunnustamaan, että Jeesus on Herra.

Olen 53-vuotias avioliitossa oleva perheellinen kahden lapsen isä.
Toimin tällä hetkellä kirkkovaltuutettuna ja seurakuntaneuvoston jäsenenä Kannelmäessä.
Kannatan kirkon perinteisiä arvoja ja olin Helsingin Kirkkovaltuustossa kannattamassa ”YK-Yhteinen kirkkomme-edustajana” kaikkien lähetysjärjestöjen avustamista, ketään syrjimättä, koska auttavia tahoja ei ole koskaan liikaa.
Siviiliammatiltani olen yrittäjä ja Helsingin kaupunginvaltuustossa toimin varavaltuutettuna nyt toista kautta
Kirkossa pitää olla talousosaamisen lisäksi tilaa ja taitoa keskustelulle toisten ryhmien jäsenten kanssa, jotta ”lukkiutuneissa tilanteissa” asioita saadaan yhdessä vietyä eteenpäin.

Kristitty opettaja, äiti ja partiolainen, seurakuntaneuvoston ja Helsingin kirkkovaltuuston luottamushenkilö. Kirkkoon mahtuu erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista ja erilaisin ajatuksin. Kirkossa saa olla liberaali tai konservatiivi. Kirkko on kaikkien yhteinen kirkko. Yhteistä on usko Kristukseen, halu palvella ja kertoa ilosanomaa!

Olen Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostossa toista kautta varajäsenenä vaikuttava lakimies. Haluan olla mukana kirkolliskokousvaaleissa antamassa osaamistani kirkon hallinnosta ja rakentamassa siltoja eri tavoin ajattelevien välillä.

Olen Rekolan seurakuntaneuvostossa, kirkko- ja hiippakuntavaltuutettu sekä Yhteisen seurakuntatyön johtokunnan puheenjohtaja. Ammattini on lastenlääkäri. Haluan vaikuttaa kirkon tulevaisuuteen. Raamatun sanan tulee olla kaiken toiminnan pohjana. Kirkon on puututtava yhteiskunnan eriarvoistumiseen ja tultava ihmisten arjen keskelle.

Olen kolmen nuoren aikuisen äiti ja puoliso Helsingistä. Työskentelen lehtorina sosiaali- ja terveysalalla. Koulutukseltani olen terveystieteiden maisteri, sairaanhoitaja-diakanissa ja terveydenhoitaja. Minulla on osaamista ja seurakuntatyön tuntemusta erityisesti diakoniatyöstä, vapaaehtoistoiminnasta ja sen johtamisesta.

Toimin neljättä kautta luottamustehtävissä Helsingin seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston- ja Malmin seurakuntaneuvoston jäsenenä. Vaikutan myös Helsingin seurakuntayhtymän yhteisessä kirkkoneuvostossa (vuosina 2015–2018 jäsenenä ja vuosina 2019–2024 varajäsenenä). Vapaa-ajallani hiljennyn mielelläni Tuomasmessussa ja kotiseurakunnassani Valon messussa, joissa toimin vapaaehtoistehtävissä.

Minulle Jumalanpalvelus ja rukous ovat seurakunnan toiminnan sydän, joka elää Kristuksen rakkauden ja armon varassa, osoittaen vieraanvaraisuutta kutsumalla toimintaansa mukaan erilaisia ihmisiä.

Olen halukas vaikuttamaan aktiivisesti kirkkomme päätöksentekoon ja hallintoon, jotta myös tulevaisuudessa kirkkomme on avoin, kasvava ja merkityksellinen kristillinen yhteisö, jotta ihmiset elämän eri vaiheissa voisivat löytää kirkosta tukea ja turvaa sekä olla rakentamassa yhteisöä auttamalla hädänalaisimpia täällä lähellä ja myös kauempana. Ajattelen, että kirkon tehtävä on vahvistaa toivoa ja luottamusta.