”Erämaassa minä etsin elävää vettä” lauletaan Pekka Simojoen laulussa. Me todella elämme ajassa, jossa monessa mielessä olemme kuin raikasta vettä etsivä nääntyvä kulkija kuivassa autiomaassa. Lähteitä ei tahdo löytyä. Olokin tuntuu turvattomalta. Onkin tullut aika kirkossamme palata raikastavan lähteen luo, josta janoava saa raikasta vettä eli elämän sanaa. On siis aika palata juurillemme, Jumalan sanan ääreen. Sen varaan suomalainen yhteiskunta aikoinaan rakentui ja sen varassa voimme kohdata turvallisesti tulevaisuudenkin haasteet. On aika alkaa jälleen rakentaa työ seurakunnissamme kestävälle Kristus-kalliolle, joka kestää suurimmissakin myrskyissä. On aika ottaa Raamattu käteen ja luottaa sen lupauksiin Sanasta, joka antaa elämän.