Kaisa Koivula, Rekolan srk, Vantaa

”Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi” (1 Piet 2: 5)

Olen kuullut, että Lähi-Idässä nimitetään eläviksi kiviksi sellaisia kiviä, joita on muokattu niin, että niistä voi rakentaa. Nuo kivet elävätkin kauemmin kuin rakennukset: kun rakennus sortuu tai puretaan, käytetään sen kivet uuteen rakennukseen.

Meillä on täällä Vantaalla kaunis, yli 500 vuotta vanha kirkko, jonka kivet on saatu eläviksi kahdella eri tavalla. Kiviä on lohkottu luonnonkivistä ja tiiliä tehty savesta. Jotkut meistä tarvitsemme särmien hiomista, jopa kokonaisten nurkkien lohkomista, jotta voisimme olla yhteistyössä toisten kanssa. Samalla hienoimmat yksityiskohtamme tulevat esiin, niin kuin kivenkin eri kivilajit ja niiden kauniit kuviot tulevat näkyviin sen lohkotulla pinnalla.
Toiset meistä ovat hämmentyneitä siitä, kuka oikein olen, missä rajani kulkevat, mikä minun identiteettini on. Heille Jumala antaa muodon, identiteetin, jota alkaa täyttää ja vahvistaa kestäväksi yhteistyöhön toisten kanssa. Saattaapa jättää vielä pintaan Tekijän kämmenen jäljenkin.

Niin meillä on kahdenlaisia eläviä kiviä: toisia pienennetty, toisia suurennettu. Kauniita yksityiskohtia, lujia muotoja. Ja niistä voi rakentaa hengellisen rakennuksen, joka kokonaisuutena on vielä jotain paljon enemmän, paljon kauniimpaa, paljon monimutkaisempaa kuin yksittäisistä kivistä tai tiilistä olisi missään vaiheessa osannut päätellä.

 

Jukka Norvanto, Korson srk, Vantaa
Lähetysmäärärahojen jako aiheutti edellisellä valtuustokaudella paljon keskustelua ja väittelyä. Lopputulos ei vastannut kokonaiskirkon suosituksia lähetysmäärärahojen jaosta.

Kaikkein ikävintä oli kuitenkin se, että päätös lähetysmäärärahojen  jaosta ei ollut reilu.  Päätöksessä jättää määrärahojen ulkopuolelle osa kirkkomme omista lähetysjärjestöistä ei kunnioitettu niitä Vantaan seurakuntien jäseniä, jotka arvostavat näiden lähetysjärjestöjen tekemää työtä Jeesuksen antaman lähetyskäskyn toteuttamiseksi. Kirkkohallituksen antaman suosituksen tarkoituksena on, että seurakunnat jakavat talousarviomäärärahoja eri lähetysjärjestöille samassa suhteessa kuin sen alueella asuvat seurakuntien jäsenet lahjoittavat omasta aloitteestaan näille järjestöille. Oli siis epäreilua ohittaa päätöksenteossa nämä ihmiset ja pitää heidän mielipidettään arvottomana.

Vantaan outoon päätöksentekoon kiinnitti huomiota myös Kotimaa-lehden kolumnisti Jussi Rytkönen, joka 15.5.2014 ilmestyneessä lehdessä kirjoitti kirkolliskokouksen asettaman perustevaliokunnan jäsentä teologian tohtori Pekka Niirasta lainaten: ”Ydinajatus tässä on se, että vaikka seurakunnilla on oikeus päättää omien rahojensa kohdentamisesta eri järjestöille, niin mitään ylimääräisiä kriteereitä ei seurakuntien pidä järjestöille asettaa. Kirkossamme on vain yksi kirkolliskokous, joka kokoontuu Turussa ja päättää kirkon opista. Se ei kokoonnu esimerkiksi Kuopiossa tai Vantaalla.” Jussi Rytkönen jatkaa vielä toteamalla: ”Sekä perustevaliokunnan että kirkolliskokouksen täysistunnon päätös oli yksimielinen.”

Toisin sanoen lähetysjärjestöjen ja Kirkon ulkomaanavun viime vuonna allekirjoittama perussopimus velvoittaa kirkkoa seurakuntineen kohtelemaan lähetysjärjestöjä yhdenvertaisin perustein.

Sanasta elämään –ryhmä yhtyy kirkolliskokouksen kantaan ja tahtoo reilua peliä noudettavan niin Vantaalla kuin muuallakin seurakunnissa lähetysmäärärahojen jaossa.

Heikki Hilli, Tikkurilan srk, Vantaa
Muutamien viime vuosien aikana lähinnä pääkaupunkiseudulla on leikattu lähetysjärjestöjen avustusmäärärahoja osalta järjestöistä. Perustelut leikkauksille eivät ole johtuneet lähetystyön toteutuksesta, vaan siihen on liitetty omista virheellisistä mielikuvista johdettua aineistoa. Näin on joistakin lähetysjärjestöistä syntynyt kuva, joka ei vastaa todellisuutta.

Lähetystyö on kohtaamista, välittämistä, rinnalla kulkemista, opettamista, julistamista ja auttamista – kokonaisvaltaisesti ihmisen tarpeisiin vastaamista. Tavoite on kuitenkin aina ihmisen sielun pelastus. Siis uskon syntyminen Jeesukseen Vapahtajanaan.

Kirkkomme kirkkojärjestys toteaa lähetystön olevan jokaisen seurakuntalaisen velvollisuus: ”Seurakunnan ja sen jäsenten tulee edistää lähetystyötä, jonka tarkoituksena on evankeliumin levittäminen niiden keskuuteen, jotka eivät ole kristittyjä.” KJ 4:4

Kaikki kirkkomme lähetysjärjestöt tekevät tätä arvokasta työtä. Työn toteutustavoissa, painopisteissä ja kohteissa on eroavaisuuksia. Siksi ne täydentävät toisiaan ja kokonaisuus muodostuu laajemmaksi ja tavoittavammaksi lähetystyön toteutukseksi.

Kirkossamme on sovitut säännöt lähetystyöstä. Työ on annettu lähetysjärjestöjen tehtäväksi. Kirkko ja lähetysjärjestöt ovat solmineet keskenään perussopimuksen, jota noudatetaan lähetystehtävän toteutuksessa. Kirkko on sitoutunut kohtelemaan kaikkia lähetysjärjestöjään yhdenvertaisin perustein.

Sanasta Elämään -ryhmän tavoitteena on saada lähetysjärjestöjen avustusmäärärahojen jako toteutettavaksi paikallisen vapaaehtoiskannatuksen mukaisesti. Noudattakaamme kirkossa yhteisesti sovittuja periaatteita. Silloin se vastaa lähetystyön aktiivisten tukijoiden edustamaa tahtoa ja samalla ykseys kirkossamme voisi toteutua moniäänisyyden keskellä.