Heikki Hilli, Tikkurilan srk
Seurakuntavaalien lähestyessä on pidettävä mielessä, että kysymys on suuressa määrin kirkkomme ja seurakuntiemme tulevan toiminnan luonteesta. Eli mikä onkaan seurakunnan perustehtävä ja mihin se perustuu?

Kirkko on ensisijaisesti hengellinen yhteisö, jonka tehtävänä on julistaa Jumalan sanaa uskon syntymiseksi Jeesukseen vapahtajanaan ja sen myötä sielun pelastumiseksi. Tästä lähtökohdasta täytyisi seurakunnan toiminnan, opetuksen ja hyvän tekemisen lähteä.

Julkisuudessa kirkosta käytävä keskustelu ja painostus suuntaavat aivan muuhun. Kirkkoa yritetään viedä yleisen mielipiteen ja ajan itsekeskeisen ajattelun mukaiseksi. Halutaan irrottaa kirkko sen perusteista – Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta.

Ilahduttava kannanotto oli viime piispainkokouksen (9.9.2014) avauspuheenvuoro, jonka piti Mikkelin piispa Seppo Häkkinen. Hän esitti ajatuksiaan kolmekymmentä vuotta aiemmin professori Teinosen pitämään esitykseen pohjustuen. Teinonen oli kysellyt kriittisesti, haluaako Suomen kirkko olla yhä kirkko ja arvioinut huolestuneena sen tulevaisuuden kuvaa.

Huolestuneessa sävyssä myös Häkkinen käsittelee kirkkomme nykytilaa. Hän toteaa kirkkomme perusteista seuraavasti: ”Luterilainen kirkko korostaa mielellään olevansa sanan kirkko. Reformaatiolle keskeisen periaatteen mukaan Raamattu on ”ainoa ohje ja mittapuu, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on tutkittava ja arvosteltava”. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuspohjana on se Raamattuun perustuva kristillinen usko, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa (KL 1:1).”

Häkkinen nostaa esille kysymyksen Raamatun asemasta kirkossamme: ”Raamatusta näyttää tulleen kirkkopoliittisen kiistelyn ja kirkon sisäisen taistelun väline. Sen sanotaan olevan niin monitulkintainen, ettei yhtä ”punaista lankaa” tai kokonaisnäkemystä ole mahdollista löytää. Ehkä siksi yhä harvemmin edes kirkon virallisissa kannanotoissa ja lausunnoissa asioita perustellaan Raamatulla. Monesti yleisinhimilliset näkökohdat ovat korvanneet Raamatun periaatteet. Ne eivät välttämättä ole toistensa vastakohtia, vaan usein pikemminkin yhdenmukaisia.”

Piispa Häkkisen toteaa lopuksi kirkkomme näkymistä: ”Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuus ei ole ensisijaisesti riippuvainen jäsenkehityksestä, taloudesta tai rakenteista. Kysymys on ennen kaikkea siitä, pysyykö kirkko kirkkona.”

Vuonna 1991 silloinen Oulun piispa Olavi Rimpiläinen totesi Kalajoen miestenpäivillä hyvin saman kaltaisesti: ”Kirkon tulee opettaa kristinoppia ja Raamattua selväpiirteisesti silläkin uhalla, ettei tällainen opetus miellytä kaikkia ja kirkosta eroaminen lisääntyy. Jäljelle jäävät jäsenet olisivat kuitenkin tietoisempia uskonsa sisällöstä.”

Ajan henki tahtoo, että yksilö itse saa päättää mikä on oikein ja väärin. Raamatun merkitys ja arvovalta halutaan hävittää. Kirkosta halutaan tehdä maallisen hallinnon kaltainen demokratia, jossa Jumalalla on vain sivuosa.

Sanasta Elämään-ryhmä haluaa kristilliset arvot kunniaan seurakunnissamme. Pysytään uskollisina kirkkomme perusteille!