Sakari Arvela, Rekolan srk, Vantaa
Monesti kuulee esitettävän että Jumalan eteen ja kirkkoon voi tulla juuri sellaisena kuin on. Ja tämä pitääkin ehdottomasti paikkansa. Mutta jos tämä jätetään päällimäiseksi viestiksi kirkosta ja Jumalasta vieraantuneelle, kerrotaan vain puoli totuutta – ja samalla ei oikeastaan totuutta ollenkaan.

Jeesuksen luo monet ihmiset tulivat sellaisina kuin olivat, mutta lähtivät muuttuneina (mm. Luuk. 5:17-26, 7:36-50, 19:1-10). Syntinsä anteeksi saaneina ja sydän täynnä iloa ja ylistystä siitä muutoksesta jonka olivat saaneet sisimpäänsä. Ja mitä enemmän anteeksi saaneena, sitä kiitollisempana. Moni nöyrällä mielellä tullut sai Jeesukselta paljon enemmän kuin osasi edes pyytää. Hänellä todella oli ja edelleen on valta antaa syntejäkin anteeksi. Ja tarjota katuvalle lahjoista suurin – pelastus.

Toisenlaisiakin esimerkkejä Raamatussa on. Kysyttyään Jeesukselta pelastuksensa avaimia rikas mies lähti Hänen luotaan murheellisena (Luuk 18:18-27). Hän ei tunnustanut syntisyyttään eikä ollut valmis muuttumaan. Sydän oli liian kiinni maailmassa. Ja ennen kaikkea ymmärrettyään lain vaatimusten korkeuden hän ei kysynyt Jeesuksen mahdollisuuksia sydämensä tilan muuttamiseen. Hän lähti jatkamaan elämäänsä kuten ennenkin, ilman ratkaisua suurimpaan ongelmaansa.

Toivottavasti seurakunnissa olisi edelleen esillä vahvana se viesti, että Jumalan eteen voit tulla sellaisena kuin olet. Myös kaikki synnit mukana, ei mitään kaappiin piilotettuna tai maton alle lakaistuna. Ja toivottavasti samalla olisi esillä se toinen puoli: Hän on odottanut tuloasi, jotta saisi muuttaa jotain sinussa. Hän rakastaa sinua niin paljon, että tahtoo ottaa pois taakkasi. Tästä saat lähteä armahdettuna, synnit ristille lyötynä, Kristus päälle puettuna. Sellainen ihminen ei ole enää sama kuin ennen.

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. (Gal. 2:20)