Silloin kun mitään ei näy…

Kari Mansikka, Tikkurilan srk, Vantaa

”Sanasta elämään” sisältää paljon mahdollisuuksia erilaiseen tulkintaan. Sana on jotakin joka antaa meille sen mitä eniten elämässämme tarvitsemme; elää elämää Jumalan kanssa.

Miettiessäni näitä kahta sanaa ”Sanasta elämään” nousee itselleni mieleen joitakin tapahtumia omasta elämästäni. Eräs itseäni erityisesti puhutellut tapahtuma liittyy erääseen kalastusreissuun Parikkalassa. Olin lähtenyt erään ystäväni kanssa tavallista kauemmaksi kalaan. Uusien alueiden kalastukseen liittyy aina oma jännityksensä. Saaliista ei voi koskaan olla varma. Kalastimme pitkään ilman ainuttakaan tärppiä Pitkitimme kotiin paluuta, koska olisi mukavaa saada edes yksi soppakala. Lopulta toinen meistä onnistui samaan vähän yli kilon hauen. Aika palata kotiin. Olimme kuitenkin pitkittäneet paluuta liikaa ja aika pian tajusimme, että emme ehdi kotirantaan ennen pimeän laskeutumista. Lopulta jouduimme suunnistamaan pimeässä Veneen vieressä näkyi tummana hahmona iso saari jonka läheiset vesialueet tunsin hyvin ja pystyin välttämään petollisen matalikon, mutta kannoin enemmän huolta siitä, kuinka osaan ottaa oikean suunnan kun saaren jälkeen käännymme oikealle. Ystäväni pohti ääneen samaa asiaa.

Kääntyessämme oikealle huokaisimme helpotuksesta. Oikean suunnan valitseminen olikin todella helppoa, koska Parikkalan kirkon torniin oli jätetty valot päälle. Suunta kotisatamaan oli selvä.

Raamattu antaa meille oikean suunnan elämässämme. Menestyvä kirkko seisoo Jumalan sanan varassa. Kirkon ja kristittyjen vahvin osaaminen pitäisi löytyä juuri täältä,Jumalan sanasta. Itse koen, että olemme luottamuselimissä auttamassa kirkkoa löytämään oikeaa suuntaa. Kyse on yhteisestä etsimisestä ja löytämisestä.